keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pikapyrähdys Tallinnaan: 36 tuntia toimintaa

Saimme työkaverini kanssa ajatuksen piipahtaa Tallinnaan ja siitä tulikin todellinen pikareissu. Tässä siis suht sensuroimaton kuvaus kahden (keski-ikäisen) naisen Tallinnan-päivästä. Ja yöstä. Keski-ikä piti laittaa sulkeisiin, koska matkakumppanini ei oikein arvostanut titteliään.




Lähdimme matkaan bussilla, sillä Länsisatamaan pääsee nykyään mitä mainioimmin Turusta ja Tampereelta myös linja-autolla. Iso plussa etenkin, kun lähtö oli ennen seitsemää aamulla. Sai rauhassa torkkua matkan ajan.

10.00

Astu laivaan - stig ombord. Tallinkin alus otti meidät sisuksiinsa ja aloitimme aamun buffet-aamiaisella. Aamiainen oli loppuun myyty ja tungos sen mukaista. Odotimmekin rauhassa pöydässä ja lähdimme vasta sitten hakemaan vatsan täytettä. Juhlistimme matkaamme kuohuviinillä, mutta nyt viestiä Tallinkille. Kertakäyttöiset muovimukit kuohuviinille. Ei näin, pliis. 


11.40

Muistiinpanoissani lukee, että väsynyttä oleskelua pubissa. Tässä vaiheessa aamun herätys alkoi tuntua erityisen raskaalta. Samaa väsymystä oli huomattavissa viereisissä pöydissä, joissa nukkuivat meitä paljon nuoremmatkin. (Ja taas vinkkausta tuohon keski-ikään, ei mahda mitään).

Väsyneet naiset pubissa. Juomana kahvia ja Pepsi Maxia.
Jollain pitää yrittää hereillä pysyä.

Viereisestä pöydästä tuli ehkä omituisin pyyntö ikinä. Meiltä pyydettiin lainaan korvakorua. Hetken ihmettelimme asiaa, mutta sitä tarvittiin siis sim-kortin vaihtamiseen. Omassa puhelimessakin se hoituu jonkun terävän piikin avulla. Korvakorut - miten monipuolisen kätevät kapistukset!


13.30
Vihdoin hotellilla. Tallinkin maihinnousuputki on muuten tuhottoman pitkä. En ole aikoihin matkustanut Tallinnaan ilman autoa, joten en todellakaan muistanut, miten pitkän matkan tuolla joutuu kävelemään. Onneksi Viru-hotelliin oli lyhyt matka ja vastaanottovirkailija Triin osoitti, miten hyvin asiakasta palvellaan. 

Tässä vaiheessa ostimme mielellämme korotuksen Business Class-huoneisiin ja nousimme hissillä hotellin ylimpään kerrokseen. Pelkästä näköalasta maksoi mielellään 20 euroa lisää, se oli huimaavan upea!

The Näköala. Tämän vuoksi olisi voinut huoneeseen jäädäkin.

13.50

Emme olleet tulleet Tallinnaan oleskelemaan hotellihuoneessa (vaikka päiväunet olisivat tässä vaiheessa maittaneet), vaan lähdimme saman tien ostoksille ja bussilla Kristiine -keskukseen. Kauppakeskus on muuttunut valtavasti - ja valtavaksi - siitä, mitä muistin viime käynniltä Kristiinessä ja pari tuntia kului helpostikin ostoksilla.

Helmikuussa 2016 kirjoitin Tallinnan ostoskeskuksista ja ilokseni huomasin, että Kristiinessäkin on Marks&Spencer ja Sports Direct.




16.00

Pysähdyimme myöhäiselle lounaalle Vanhankaupungin reunamille, paikan nimi taisi olla Albion. Me molemmat valitsimme ruoaksi kana-pinaattipiiraan ja annos ei ollut kovin ihmeellinen, mutta täytti tehtävänsä, siis meidät. Plussaa ihanasta terassikelistä ja miinusta huonosta siiderivalikoimasta sekä ympärillämme pörränneistä ampiaisista.

Epäterveellistä, mutta maukasta.


17.00

Müürivahen pikkukadulla on käsityöliike Jolleri. Ihana matkakumppanini on valtavan innokas käsityöihminen ja voin vaikka vannoa, että hänen silmänsä alkoivat kiilua vielä hieman kirkkaammin, kun astuimme kauppaan sisälle. 

Mikäli joku muukin ymmärtää käsitöiden päälle, niin vironvilla (mitä ikinä onkaan) on todella edullista tässä liikkeessä. Ihanan värisiä lankakeriä on joka puolella ja lähdimmekin liikkeestä melkoisen ostoskassin kanssa.



18.00

Vihdoin olimme takaisin hotellilla. Tässä vaiheessa oli turha enää haaveilla nokosista, joten kävin suihkussa. Suihkun jälkeen huomasin, että hiusharjani oli kotona, samoin matkakumppanini. Sori vaan virolaiset, saitte epäilemättä taas hieman omituisen kuvan suomalaisista. Pyörin nimittäin märillä hiuksilla ympäri Kaubamajaa etsien hiusharjoja, tosin sentään vaatteissa. Pelkässä kylpytakissa olisin saattanut saada vielä enemmän katseita osakseni.

Voin luvata, että tämä on tämän blogin ainoa kylpytakkikuva.
Ainakin tänä vuonna.

21.00 

Elämäni ekat kutsuvierasavajaiset. Kuohuviiniä, pientä purtavaa ja himmeä valaistus. Arvaahan sen, miten siinä kävi... Eli eipä kestänyt kauaa, kun uni alkoi painaa silmiä kiinni. Lähdimme siis hotellille nukkumaan ja puoliltaöin oli pimeää ja hiljaista. Ko. tilaisuudesta on tulossa oma juttunsa, joten tällä kertaa jätän arvioni tähän.

The Näköala toiseen suuntaan. Ei hullumpi tämäkään.


09.00

Herätys ja aamupalalle. Triin oli vastaanotossa varoittanut, että hotelli on tupaten täynnä ja aamiaisella todennäköisesti ruuhkaa. Totta. Kuitenkin sanoisin, että aika nopeasti saimme aamupalaa eteemme ja hetken kaikki näytti hyvältä, mutta sitten. Tee. Miksi ihmeessä ainoat vaihtoehdot ovat joko vihreä tee erilaisilla mausteilla tai sitten iänikuinen Earl Grey? Vähän sama, jos ainoa kahvivaihtoehto aamiaisella olisi vaniljakahvi. Ei varmasti olisi kaikkien makuun. 




10.50

Matkalla satamaan pysähdyimme vielä ostamaan tuliaisia töihin Kalevin suklaapuodista Rotermannin korttelissa. Ja sitten kävelimmekin kiireen vilkkaa laivaan, kotimatkalla meitä kuljetti Eckerö Linen M/S Finlandia. Ihan ekaa kertaa olin laivan loungessa, mutta en kyllä viimeistä. Ihanan hiljaista ja rauhallista, hyvää syötävää ja kunnon teetä. Lisämaksu tuosta loungesta on ainoastaan 18 euroa, suosittelen.




15.30

Hyppäsimme (ainoina matkustajina) bussin kyytiin Länsiterminaalista, vaihdoimme Kampissa Express Busiin ja lähdimme kotimatkalle. Takana tehokkaat tunnit Tallinnassa ja monia kivoja hetkiä. Lähtisin vaikka saman tien uudelleen.


Huh, tulipa pitkä teksti! Mahtavaa, jos jaksoit loppuun saakka. 

Muistathan, että blogillani on sivu myös Facebookissa ja voit seurata Omatoimisen pakettimatkailijan menoa myös Instagramissa ja Twitterissä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi tai terveiset...